Pelin politiikkaa

Kommunisti yrittäjän asialla

2008-10-25T10:53:00.001+03:00

Näin parin viikon kirjoittelun jälkeen tätä blogia lukeville ainakin lienee selvinnyt, että me kommunistit olemme erityisesti pieni- ja keskituloisten, Suomen yli 600 000 köyhän ja noin 90 000:n pelkällä kansaneläkkeellä elävän asialla.

Ehdotamme yhdeltä luukulta saatavaa verotonta 850 e/kk perusturvaa kaikille, jotka eivät työttömyyden, sairauden, vanhuuden tai vastaavan syyn vuoksi kykene itse toimeentuloaan riittävästi turvaamaan. Ehdotamme yleisen työajan lyhentämistä ansiotasoa laskematta, jotta vanhemmille jäisi aikaa olla perheensä kanssa.

Kun nyt vihreätkin näyttävät yhtyneen isompien hallituspuolueiden kuoroon syyttämään meitä vasemmistopuolueita vastuuttomista lupauksista, me emme suostu tätä perusteetonta leimaa ottamaan vastaan. Olemmehan esittäneet selkeät mallit esittämiemme uudistusten rahoittamiseksi.

Me ehdotamme mm. kaikkien tulolajien samanlaista kohtelua kunnallisverotuksessa ja progressiivista kunnallisverotusta. Tämä tekisi oikeutta pienien pääomatulojen saajillekin, sillä mallissamme he maksaisivat veroa pienemmän prosentin mukaan kuin suurempia pääomatuloja saavat. Ehdotamme myös varallisuusveron palauttamista. Toki hyvin tiedämme sen, että vaatimuksemme ovat punainen vaate nimettöminä räksyttäville porvareille, mutta emme silti vaikene. Vaadimme oikeudenmukaisuutta tämän maan vähäväkisille maailman tappiin saakka.

Me kommunistit emme ole vanhakantaista jakopolitiikkaa ajava puolue, vaan me olemme se todellinen yrittäjäpuolue. Tästä kertovat riveissämme olevat yrittäjät. Valveutuneet yrittäjät tajuavat jo, että heidän asemansa ja etunsa eivät juurikaan eroa tavallisen palkansaajan vastaavista ja että porvaripuolueet ovat suurpääoman asialla. Yrittäjät ymmärtävät, kuinka tärkeä on pitää yllä pieni- ja keskituloisillakin edes kohtuullista ostovoimaa, jotta kotimaisilla tuotteilla ja varsinkin palveluilla riittää kysyntää.

Harvalukuiset suurituloiset pystyvät jo tyydyttämään kysyntänsä, heille nyt porvareiden junailemilla tuloveron kevennyksillä syydettävät lisäeurot eivät juurikaan lisää kotimaista kysyntää. Meidän ehdotuksemme lisäävät ostovoimaa pieni- ja keskituloisten sankoille joukoille. Liki jokainen näille ryhmille käteen jäävä lisäeuro menee kulutukseen luoden kysyntää pienyrittäjiemme palveluille. Tämä on se meidän ” kommunistien salainen agenda”, josta täällä sivustolla jatkuvasti vihjaillaan, me olemme kotimaisen yrittäjänkin asialla.

Perussuomalainen sanojen ja tekojen ristiriita

2008-10-25T10:52:00.002+03:00

Näin kuntavaalien alla Perussuomalaiset näyttävät mielellään esintyvän vaihtoehtona, kovan oikeistolaisen politiikan haastajana ja kuntapalvelujen puolustajana. Kotiin tulleessa Perussuomalaisten vaalilehdessä mm. todetaan kuntapalveluihin liittyen, että ”Perussuomalaiset eivät hyväksy valtapuolueiden kylmää keskittämislinjaa”. Samassa lehdessä todetaan myös, että ”on kunnan tehtävä tuottaa peruspalvelut asukkailleen”. Lehden mukaan myöskään ”vähävaraisten maksurasitusta ei saa lisätä”. PS on kuulemma ”vaihtoehto, joka puuttuu kunnassa oleviin epäkohtiin vallanpitäjien pientä piiriä pelkäämättömästi”.

Valitettavasti Perussuomalaisten käytännön teot politiikassa näyttävät olevan ristiriidassa näiden kauniiden sanallisten maalailujen kanssa. Eduskunnassa Perussuomalaisten ryhmä on hyväksynyt isojen puolueiden kehittelemän, uusliberalistisiin talousoppeihin nojaavan kunta- ja palvelurakennehankkeen, jonka toteuttaminen tietää lähipalvelujen karsimista, palvelujen yksityistämistä ja lisää kuntaliitoksia.

Myös Perussuomalaisten näytöt kunnallispolitiikassa, antavat aiheen kysyä, että missä se paljon markkinoitu vaihtoehto käytännössä näkyy. Esimerkiksi Tiedonantaja (17.10.) tietää kertoa, että rikkaan Helsingin valtuustossa Perussuomalaiset ovat olleet kiltisti hyväksymässä valtapuolueiden alulle panemia lähikoulujen ja terveysasemien lopettamisia, joukkoliikenteen lipunhintojen korotuksia, työllistämisrahojen supistamisia ja energiatariffien korotuksia. Helsingissä perussuomalaiset ovat myös olleet hyväksymässä jo ennestään kohtuullisesti palkattujen kaupunginjohtajien tuntuvia palkankorotuksia. Toisaalta Tiedonantajan mukaan PS-ryhmä äänesti Helsingin valtuustossa kuntatyöntekijöiden pienten palkkojen korotuksia vastaan.

Voisivatko Perussuomalaiset nyt kertoa, missä se markkinoitu vaihtoehto käytännössä näkyy? Tähän mennessä saamani vastaukset eivät ole tätä ainakaan selventäneet.

Vihreät eivät saa kantojaan läpi

2008-10-25T10:51:00.001+03:00

Täytyy myöntää, että ovat kovin nokkelia nuo Vihreät. Kovin ovat nokkelia väistämään vastuunsa maan hallituksen kovasta oikeistolaisesta politiikasta ja sysäämään kaiken vastuun suuremmille hallituskumppaneille.

Vihreiden vastuunväistely perustuu pikkunäppärälle ”emme saaneet kantojamme läpi” -selitykselle. Tätä selitystä käytti mm. Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Hesarin (15.10.) vaalitentissä puolustellessaan puolueensa istumista hallituksessa, joka jakaa euromääräisesti suurimmat tuloveronkevennykset hyvätuloisimmille. Kovasti ovat kuulemma Vihreät vastarintaa yrittäneet, mutta kun eivät vain saa kantojaan läpi.

Hesari (6.10.) kirjoitti siitä, kuinka joukkoliikenteen tuet ovat nyt Vihreiden hallituksessa istuessa pienenemässä noin kolmella miljoonalla eurolla, jonka vuoksi ainakin 300 bussivuoroa uhkaa lopettaminen. Edellisen päivän (5.10.) Hesari kuitenkin kertoi Vihreiden kansanedustajan Anni Sinnemäen rummuttaneen joukkoliikenteen merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Espoolaisen Vihreiden ehdokkaan blogissa herättelinkin tätä ristiriitaa ihmeteltyäni keskustelua siitä, että eikö Vihreiden itsensä mielestä ole yhtään outoa, että Vihreät istuvat yhä hallituksessa, joka tekee näin rankasti Vihreiden mainostamia perusarvoja vastaan sotivaa politiikkaa. Saamieni vastausten mukaan mitään ristiriitaa ei kuulemma kuitenkaan ole, Vihreät vain eivät tässäkään asiassa saaneet kantojaan läpi.

Hesarin (15.10.) vaalitentissä puheenjohtaja Cronberg nimeää Vihreiden politiikan keskeisiksi teemoiksi ympäristönsuojelun ja köyhien puolustamisen. Voikin kysyä, että mitä ihmettä Vihreät vielä tekevät hallituksessa, jossa puolue ei näemmä pysty puolustamaan kumpaakaan perusarvoaan. Eikö olisi rehellisempää ja hyödyllisempää vastalauseena erota hallituksesta?

Ymmärrän toki, että sekundaaristen tavoitteidensa kohdalla hallituspuolue voi taipua kompromisseihin, jos hallituksessa pysymällä voidaan turvata omien ensisijaisten tavoitteiden puolustaminen. Mutta jos hallitusyhteistyö ei mahdollista edes Vihreiden perustavoitteiden puolustamista ja silti hallituksesta lähtemisestä ei näemmä edes keskustella puolueessa, näyttää vallan kamareissa pysymisestä tulleen hallituskipeille Vihreille itseisarvo. Vihreiden ”emme saaneet kantaamme läpi” –selitys on kärsinyt pahan inflaation, kun sitä jatkuvasti käytetään jokaisen hallituksen huonon päätöksen selittämiseen ja Vihreiden hallitustaipaleen jatkumisen puolusteluun.

Vapaan markkinatalouden haaksirikko

2008-10-25T10:50:00.001+03:00

Jokunen aika sitten tuli tässä blogissa jo hieman raapaistua käynnissä olevaa Yhdysvaltojen ja Islannin finanssikriisiä, mutta aiheen laajuuden ja tärkeyden vuoksi siihen on vielä syytä palata. Perjantain (17.10.) Hesarin Vieraskynässä SDP:tä edustava Suomen Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli oli kanssani samoilla linjoilla siitä, että vapaan markkinatalouden voidaan nyt katsoa näyttäneen mahdottomuutensa.

Sauli arvosteli kirjoituksessaan sitä, että Suomen poliittinen eliitti yrittää uusliberalismin epäonnistumisesta huolimatta tarjota uhkaavien tiukempien aikojen varalta uusliberalismin oppien mukaisia vastalääkkeitä, kuten palkkamalttia. Sauli arvostelee myös omaa puoluettaan SDP:tä siitä, että puolueen sisällä oleva vahva uusliberalistisesti ajatteleva ryhmittymä estää porvarihallituksen politiikan haastavan vaihtoehdon nousun SDP:n piiristä. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Sauli tuntisi tilannetta puolueessaan.

Paljon parempia vastalääkkeitä tulevien tiukempien aikojen varalta esitti lama-ajan valtionvarainministerimme, Kokoomusta edustava Iiro Viinanen. Hänen mukaansa on kohtuutonta, että monet suurituloisimmista kansalaisista maksavat jättituloistaan huolimatta veroa alle 30 prosenttia tuloistaan. Viinasen mukaan hallituksen olisi nyt kiristettävä suurten pääomatulojen verotusta. Porvarihallitus tuskin ryhtyy Viinasen vaatimuksia kuitenkaan toteuttamaan, sillä tuoreimmassa Prima-lehdessä Jyrki Katainen pitää välttämättömänä pääomaverotuksen keventämistä tulevaisuudessakin. Varsinaista kahden kärjen kampanjointia tämä Kokoomukselta.

Me kommunistit olemme ehdottaneet jo vuosien ajan suurten pääomatulojen verojen korotusta. Mielestämme kaikkia tulolajeja on ryhdyttävä kohtelemaan samalla tavalla luonnollisten henkilöiden verotuksessa. Pääomatulot on otettava kunnallisverotuksen piiriin. Varallisuusvero on palautettava. Köyhille ja vähätuloisille epäreilua arvonlisäverojärjestelmää on remontoitava ainakin siten, että joukkoliikenteen lippujen ja asumiseen liittyvien kustannusten arvonlisävero poistetaan kokonaan. Pienituloisimpien ostovoima on turvattava ottamalla käyttöön veroton 850 e/kk perusturva jokaiselle, joka ei hyväksyttävän syyn vuoksi kykene elantoaan itse turvaamaan. Verotettavan tulon alarajaa on nostettava. Kaiken kaikkiaan, verorasitus on uudelleen kohdennettava maksukyvyn mukaan ja hyvätuloisimpien verorälssit on lopetettava.

Meidän mielestämme kansainvälisen finanssijärjestelmän uudistaminen ja demokratisoiminen on myös välttämätöntä. Käyttöön on otettava kansainvälisiä spekulatiivisia pääomaliikkeitä säänteleviä, Tobinin veron tapaisia järjestelmiä. Markkinoiden ja pääomaliikkeiden vapauttamiseen tähtäävän EU:n Lissabonin sopimuksen on nyt tunnustettava perustuvan toimimattomiksi todetuille uusliberalistisille periaatteille.

Hesarin (17.10., sivu B5) Jyri Raivio antaa hieman perspektiiviä pääministeri Matti Vanhasen suitsutukselle siitä, kuinka ulkomailla on nyt oltu kiinnostuneita Suomen 15 vuoden takaisen pankkikriisin hoitotavoista. Raivio toteaa, että Suomen pankkikriisin hoitotapaa on lähinnä pidetty esimerkkinä siitä, kuinka pankkikriisiä ei ainakaan pidä hoitaa. Gordon Brownin nyt pikavauhtia kehittämässä mallissa kriisipankkeja pääomitetaan ostamalla pankkien osakkeita valtiolle. Suomen pankkikriisin yhteydessä valtio ei vaatinut pankeilta niiden osakkeita.

Raivion mukaan Suomen pankkikriisin hoito maksoi 12,8 prosentti bkt:sta, kun muissa vastaavissa kriiseissä hoito on maksanut vain noin 3 prosenttia bkt:sta. Raivion mukaan Suomen kriisin hoidon suhteellista kalleutta ainakin osittain selittää porvarihallituksen valitsema väärä toimintamalli.

Islannin ja Yhdysvaltain kokemusten jälkeen useimmat asiantuntijat näyttävät nyt olevan liikuttavan yksimielisiä siitä, että on palattava meidän sosialistien vaatimaan suuntaan, jossa valtiolla on todellista sääntelyvaltaa talouteen. Ja kun asiantuntijat ovat tällä kannalla, jotain muutoksia varmaan tuleekin. Toivottavasti muutokset eivät jää kosmeettisiksi.

Kuinka silmänkääntötemppuja tehdään?

2008-10-25T10:49:00.001+03:00

Näin vaalien alla on äänestäjän kuluttajansuojan turvaamiseksi syytä paljastaa muutamia silmänkääntötemppuja, joilla äänestäjiä yritetään taas harhauttaa.

Porvarihallituksen mukaan ensi vuonna sosiaali- ja terveyspalvelujen valtionosuudet kasvavat 494 miljoonalla eurolla. Tosiasiassa, kun huomioidaan veroratkaisujen takia kuntien menettämien tulojen korvaukset, hintojen nousua kompensoivat indeksitarkistukset ja eräät valtiovallan kuntien rahoitukseen tekemät leikkaukset, valtion rahoitus kunnille väheneekin ensi vuonna noin 150 miljoonalla eurolla.

Eräässä tämän US:n sivuston blogissa vuosina 1991-2003 kansanedustajanakin ollut demarien valtuustoehdokas aloitti tekstinsä päivittelemällä tuloerojen jatkuvaa kasvua Suomessa 1990-luvun alusta alkaen. Tämän päivittelyn asettaa oikeisiin raameihinsa se tieto, että SDP oli hallituksessa yhtäjaksoisesti 12 vuotta vuosina 1995-2007. Luulisi, että siinä ajassa olisi jotain ehtinyt tuloerojen kasvulle tehdä, kun pääministerin postikin oli SDP:llä peräti 8 vuotta. Taisi vaan se aika silloin kulua varallisuusveron poiston kaltaisiin tärkeämpiin projekteihin.

Vihreiden ehdokkaiden vaaliteemoissa näyttää jälleen kerran korostuvan mm.joukkoliikenteen merkitys ilmastonmuutoksen hillitsijänä. Sitä vihreät eivät kuitenkaan äänestäjälle kerro, että joukkoliikenteen tuet ovat nyt Vihreiden hallituksessa istuessa pienenemässä kolmella miljoonalla eurolla ja että tämän vuoksi satoja bussivuoroja uhkaa lakkauttaminen.

Joskus tulee mieleen epäilys, että taitavat nuo ammattipoliitikot todella kuvitella äänestäjiä tyhmiksi, jos uskovat näin alkeellisilla bluffeilla ketään hämäävänsä. Ja eikä tarvitse kaukaa hakea syitä jatkuvasti vähenevään äänestysintoon, kun politiikka on mennyt tällaiseksi vaalienalusteatteriksi, jossa kunkin puolueen tosiasiallisista teoista huolimatta yritetään puhumalla tehdä mustasta valkoista.

Nimby ja uraanin louhinta

2008-10-25T10:48:00.001+03:00

Venäjällä pelotelu ei uppoa kansaan

2008-10-25T10:46:00.001+03:00

Äskettäisessä Hesarin teettämässä kyselyssä 62 % vastaajista uskoi, ettei Venäjä ole Suomelle kovin suuri uhka. Lisäksi 15 % vastaajista ei pitänyt Venäjää minkäälaisena uhkana Suomelle. NATO-jäsenyyden vastustajiksi ilmoittautui 57 % vastaajista ja vain 23 % kannatti jäsenyyttä. Taannoisen YLE:n Uutisten kyselyn mukaan 60 % vastaajista ei usko Venäjän ja Georgian sodan heijastuvan mitenkään Suomen turvallisuustilanteeseen.

Suomessa on siis fiksu kansa, joka ei osta valtamedian harrastamaa pelottelua Venäjän karhulla. Kansa näkee mediapelin ja bluffin taakse. Kansan enemmistö luottaa yhä koeteltuun oppiin, että pieni Suomi on turvassa, kunhan se pysyy liittoutumattomana ja sivussa suurvaltapolitiikan myllerryksestä. Kansa tajuaa, että kaikki suurvallat ajavat etujaan voimakeinoin, ja ettei Suomen kannata sotkeentua tähän peliin. Paras linja Suomelle onkin: Ystävät lähellä eikä vihollisia missään.

Amerikkalaisen Stanfordin yliopiston tohtori Thomas Gale More näkee Antiwar-sivuston kolumnissaan erittäin vaarallisiksi kehityksen, jossa USA vetää pieniä Venäjän ympärysvaltioita NATO:on ja rakentaa ohjuskilpeä Puolaan ja Tshekkiin. Venäjän saartamisen sijaan Thomas Gale More kehottaa USA:ta kehittämään yhteistyötään Venäjän kanssa.

Eikö Suomessakin kannattaisi ottaa vaarin tohtori Thomas Gale Moren viisaista sanoista ja ryhtyä Venäjän mustamaalamisen sijasta tosissaan panostamaan yhteistyömahdollisuuksien etsintään ja ennakkoluulojen hälventämiseen?

Vaalien tärkein kysymys

2008-10-25T10:42:00.002+03:00

Näin vaalien alla porvarit taas lupailevat yhtä hyvää ja kymmentä kaunista luottaen siihen, että äänestäjät ovat jo unohtaneet sen, että kuinka Kokoomus vuosi sitten osoitti, että vastuu sen antamista lupauksista on vaalien jälkeen äänestäjillä. Eli Kokoomuksen tyylinä näyttää olevan sanoa vaalien jälkeen, että mitäs menit uskomaan vaalilupauksia, eihän sellaisia voi kukaan järkevä luvata, oma vikasi jos uskoit.

Vaalilupausten savuverhon suojissa ja porvaripuolueiden suojeluksessa toteutetaan parhaillaan kunta- ja palvelurakenteen remonttia, joka supistaa kunnallista demokratiaa ja itsehallintoa. Remontin tavoitteena ovat suuremmat kuntakokonaisuudet ja palvelupiirit, kunnallisten palvelujen yksityistäminen ja tilaaja-tuottaja-mallin totetuttaminen. Vuoden 2009 alussa kuntien määrä vähenee kuntaliitosten myötä 67:llä. Monet liitoksista on toteutettu epädemokraattisesti runnomalla ja väestön mielipidettä kunnioittamatta.

Porvarihallituksen lopullisena tavoitteena on noin 100 kuntaa. Tämän totetuessa kunnanvaltuutettujen määrä vähenisi nykyisestä noin 12 000:sta noin 5 000:een ja lautakuntien työhön osallistuvien määrä vähenisi kymmenillä tuhansilla. Tämä tietäisi ennennäkemätöntä kunnallisdemokratian alasajoa, silloin siirryttäisiin demokratiasta kohti oligarkiaa.

Kuntarakenteen remonttiin liittyy pyrkimys kunnallisten palvelujen ulkoistamisen ja yksityistämiseen, mikä merkitsee samalla päätöksenteon ulkoistamista ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien supistamista. Tilaaja-tuottaja-mallin käyttöönotto tarkoittaa käytännössä sitä, että vaaleilla valituilla edustajillamme ei enää ole mahdollisuutta vaikuttaa palvelujen tuottamiseen, vaaleilla valittavat elimet ovat vain palvelujen tilaajia.

Kunta- ja palvelurakenteen remonttia perustellaan usein suuruuden ekonomialla, suurten yksiköiden väitetyllä tehokkuudella, vaikkeivat tilastot tuekaan esitettyjä väitteitä. Tehokkain kuntakoko näyttäisi olevan noin 10 000 - 40 000 asukasta, suuremmat kunnat eivät näytä keskimäärin yltävän samaan tehokkuuteen. Tuore kansainvälinen tutkimus puolestaan osoittaa,että terveyspalveluissa saavutetaan paras hinta/laatu -suhde tuottamalla terveyspalvelut verovaroin ja yhteiskunnan toimesta.

Vaalien tärkein kysymys onkin siis se, haluaako ehdokkaasi kehittää kunnan omaa palvelutuotantoa vai kannattaako hän palvelujen yksityistämistä.

Liian hyvä ajatus toteutettavaksi?

2008-10-25T10:42:00.001+03:00

Oletko koskaan ajatellut, kuinka mukavaa olisi tehdä hieman lyhyempää työpäivää entisellä palkalla? Jäisi enemmän aikaa itselle, perheelle ja ystäville. Alituinen kiireen tuntu ja stressikin hieman helpottaisivat, kun aamulla voisi tulla töihin hieman myöhemmin eikä päivä venyisi illasta. Elämä ei olisi vain pelkkää rientämistä suorituksesta toiseen. Eikö kuulostaisikin hyvältä?

Sanot ehkä, että kivaahan tuo olisi, mutta ei tuollaista voi toteuttaa? Oletko sitä mieltä, ettei Suomen talouskaan moista kestäisi? Me kommunistit kuitenkin rohkenemme väittää, että lyhyempi työpäivä on realistinen tavoite. Ranskassa vastaavaa on jo kokeiltukin, miksei siis myös meillä? SKP ehdottaakin, että yleistä viikkotyöaikaa lyhennetään 30 tuntiin ansiotasoa alentamatta.

Uudistus maksaisi itsensä merkittäviltä osin. Aiempaa levänneemmät ja rentoutuneemmat työntekijät varmastikin tekisivät kuuden päivittäisen työtuntinsa aikana aiempaa tehokkaammin töitä, sairastaisivat vähemmän ja jaksaisivat pidempään työelämässä. Lisääntyvän vapaa-aikansa myötä työntekijät jaksaisivat harrastaa, kehittää itseään ja uudistua, mistä hyötyisi myös työnantaja. Kun vanhemmilla olisi enemmän aikaa toisilleen ja lapsilleen, perheiden pahoinvointi vähenisi supistaen yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Työllisyys kohenisi ja työttömyydestä johtuvat ongelmat helpottaisivat. Useimpien elämänlaatu kohenisi selvästi.

Pidätkö ehdotustamme yhä pelkkänä utopiana? Muistathan kuitenkin, että vielä 100 vuotta sitten yleinen viikkotyöaika Suomessa oli 48 tuntia, kun lauantaikin oli työpäivä? Kyllä varmaan silloinkin puheet nykyisen tasoisesta viikkotyöajasta ovat kuulostaneet monista lähes naurettavilta. Mutta niin se työviikko on vain lyhentynyt. Eli ei tämä nykyinenkään viikkotyöaika mikään muuttumaton luonnonlaki ole.

Usko, ateismi, isänmaallisuus ja kommunismi

2008-10-25T10:41:00.001+03:00

Vaikka sekularisoituneessa Suomessa ei näytä olevan kauhean trendikästä puhua uskonnollisuudesta ja uskosta, on paikallaan muutama rivi tästäkin aiheesta. Olen nimittäin vaalikentillä vastaanottanut kristillisen vakaumuksen omaavilta ihmisiltä toistuvasti palautetta, että kyllähän te kommunistit ajatte kristillisten arvojen kannalta ihan oikeita asioita, vaaditte oikeudenmukaisuutta ja puolustatte heikoimpia, mutta ei sinua silti voi äänestää, kun olet kuitenkin ateisti.

Siinäpä sitä sitten onkin haastetta yrittää hienovaraisesti vakuutella omaa kristillistä perusvakaumustaan. Uskoon ja uskontoon liittyvät asiat kun kuitenkin ovat sillä tavoin äärimmäisen henkilökohtaisia, ettei niitä oikein halua esim. vilkkaan markkinatorin hyörinässä kovin laajalti kuuluttaa. Toisaalta pitäisi kuitenkin pystyä jotain järkevää kysyjälle vastaamaan, ettei antaisi vaikutelmaa kysymyksen välttelystä.

Vastauksensa voi tietysti aloittaa myöntämällä, että marxismi on materiaalinen filosofia ja sellaisena hyödyllinen työväline tämän aisteilla havaittavan ja aineellisen maailman hahmottamiseen ja hallitsemiseen. Samaan hengenvetoon voi sitten jatkaa vastakysymyksellä, että vaikuttaako henkilön aineellisen maailman jäsentämiseen käyttämä työkalu välttämättä siihen, että uskooko henkilö aineellisen maailman ulkopuoliseen todellisuuteen vai ei.

Toinen kysymys, johon näin kommunistina joutuu vaalikentillä vastaamaan on se, että oletko käynyt armeijan ja voiko isänmaallisuuteesi luottaa. Kun muistaa, kuinka monta kertaa pieni Suomi on historiansa aikana ollut sotatantereena, onkin ihan ymmärrettävää, että monet suomalaiset yhä mielessään kytkevät mieshenkilön isänmaallisuuden siihen, onko hän suorittanut asepalveluksen.

Olen näissä tilanteissa pyrkinyt keskustelemaan kysyjien kanssa siitä, onko armeijan käynti yleensäkään mikään isänmaallisuuden mittari, koskapa siviilipavelusmiehetkin tekevät arvokasta palvelusta yhteiskunnalle. Mutta kyllä siinä kieltämättä usein tulee mieleen lisätä, että itse olen kuitenkin armeijan käynyt. Tavallaan tämän lisääminen kuitenkin hiukan nolottaa, koska sillähän syö pohjaa ensimmäiseltä näkökohdaltaan, ettei isänmaallisuutta pitäisi arvioida sen perusteella, onko armeija tullut käytyä vai ei.

Hiukan monimutkaista tämä sanojen asettelu siis välillä.

Sisäinen kommunisti

2008-10-25T10:40:00.001+03:00

Kommunistiksi ei tarvitse välttämättä syntyä eikä kommunismia tarvitse periä äidinmaidossa. Kommunismi voi olla myös rationaalisen valintaprosessin ja ajattelun kypsymisen tulos.

Itse olen tullut kommunistiksi viimeksi mainitulla tavalla, sisäisen kommunistini vähittäisen heräämisen kautta. En tiedä suvustani ketään muuta kommunistia. Kun isoisäni oli kaatunut jatkosodassa ja isäni oli ollut sota-aikaan evakossa, ei lapsuuden ja nuoruuden ympäristössäni todellakaan tunnettu mitään sympatioita Neuvostoliittoa tai sen myötäilijänä pidettyä meikäläistä vasemmistoa kohtaan. Kommunisti oli tuossa ympäristössä sana, johon liittyi vain ja yksinomaan negatiivisia merkityksiä.

Oma irtaantumiseni kasvuypäristön vasemmistokielteisistä asenteista alkoi, kun matkan varrella kertyi runsaasti kokemusta opiskelijan sosiaaliturvasta, työttömyysturvasta, pätkä- ja reissutöistä sekä yhteiskuntamme voimattomuudesta näihin liittyvien ongelmien ja epäoikeudenmukaisuuksien edessä. Vuosituhannen vaihteen tienoilla minun oli pakko hakea toimivampia vastauksia kuin SDP:n ja porvaripuolueiden juhlapuheiden mitäänsanomattomat kliseet. Ne toimivammat vastaukset löysin SKP:n puolueohjelmasta. Sisäinen kommunistini oli viimeinkin herännyt.

Uskon, että tässä maassa on vielä lukuisa joukko uinuvia kommunisteja. Niinpä pyydänkin Sinua miettimään mielessäsi seuraavia kysymyksiä. Tuntuuko, että porvarillisen valtamedian tarjoama maailmanselitys on oudossa ristiriidassa ympäröivän todellisuuden kanssa? Tuntuuko myös, ettet voi enää pitää suutasi kiinni yhteiskunnan räikeistä epäkohdista ja siitä, ettei vähäväkisiä puolusta juuri kukaan muuten kuin juhlapuheissa? Tunnetko kyllästymistä jatkuvaan politiikan tekojen ja sanojen ristiriitaan? Ehkä Sinussakin asuu sisäinen kommunisti, joka on vasta havahtumassa unestaan?

Kaikkea se kauppakamari keksiikin

2008-10-25T10:37:00.001+03:00

Heikki Kinnunen Nilsiästä äskettäin ilmoitti vastustavansa Kuopion kauppakamarin esitystä, että Pohjois-Savosta pitäisi kuntaliitoksin muokata kolmen mammuttikunnan kokonaisuus. Vastaavalle kannalle päätyi myös Tiina Räsänen omassa Uuden Suomen blogissaan. Valtiovaraiministeriön kuntaosastolta kauppakamarin esitys on sen sijaan saanut tukea.

Kun Iisalmen Sanomissa 20.9. perättiin myös Ylä-Savon ehdokkaiden kantoja kauppakamarin esitykseen, totean omalta osaltani myös vastustavani esitystä kolmen kunnan Pohjois-Savosta. Perusteenani on ensinnäkin se, että äkkiseltään loogiselta vaikuttava suuruuden ekonomia on kuitenkin kuntapalveluissa illuusio. Tehokkaimmaksi kuntakooksi on nimittäin osoitettu 10 000 - 40 000 asukasta.

Suurkunnissa päätöksenteko, ja vähitellen ja asteittain myös palvelujen tarjonta, keskittyisi ja siirtyisi kauemmaksi reuna-alueiden väestöstä. Suurkuntiin siirryttäessä päätöksenteko myös harvainvaltaistuisi valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten määrän laskiessa. Samanaikainen tilaaja-tuottaja-mallin käyttöönotto kaventaisi monissa tapauksissa kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia palvelujen tuotantoon.

Suurkuntahaaveet liittyvät porvareiden ajamiin kuntapalveluiden yksityistämispyrkimyksiin, sillä muodostuvat suuret kuntayksiköt olisivat houkuttelevia asiakkaita yksityisille palveluntuottajille. Tuore kansainvälinen tutkimus kuitenkin osoittaa, että terveyspalveluissa saavutetaan paras hinta/laatu -suhde tuottamalla terveyspalvelut verovaroin ja yhteiskunnan toimesta. Niinpä näitä suurkuntakaavailuja esittävät eivät ole ainakaan paikallisen väestön etua ajamassa.

Vuoden 2009 alussa Suomen kuntien määrä vähenee liitosten myötä 67:llä ja hallituksen lopullisen tavoitteena on noin 100 kuntaa. Näiden kuntavaalien tärkein kysymys onkin se, että kannattaako ehdokkaasi pyrkimyksiä kohti suurempia yksiköitä ja lisääntyvää yksityistämistä. Tätä kannattaa kysyä varsinkin Perussuomalaisten ehdokkailta, sillä puolue yrittää vaalien alla selvästikin profiloitua vaihtoehtona nykymenolle, vaikka se eduskunnassa hyväksyikin porvareiden ajaman kunta- ja palvelurakennehankkeen.

Aave kummittelee

2008-10-25T10:36:00.003+03:00

Huomasin tuossa reilu viikko takaperin Kokoomuksen pöllineen erääksi vaalisloganikseen Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisen puolueen manifestin kuuluisan ”Liittykää yhteen” -loppuvetoomuksen. Jo aiemminhan Kokoomuksella oli presidentinvaaleissa ehdolla Työväen presidenttikin.

Ilmeisesti kykypuolueen luovuus riittää vain toisten puolueiden perinteisten teemojen kopiointiin, joten lienee syytä vinkkinä kertoa Kokoomukselle, että mitä muuta kopioitavaa sieltä Kommunistisen puolueen manifestista löytyisi. Jos vaikka sattuisi tulevissakin vaaleissa Kokoomuksella olemaan tarvetta tuoreille ideoille.

Kelpaisiko Kokoomuksen käyttöön kielikuvana vaikkapa ”taikuri, joka ei enää itse kykene hallitsemaan esiinloihtimiaan maanalaisia mahteja”? Marx ja Engels viittaavat tällä kapitalistisen yhteiskunnan perusolemukseen kuuluviin jatkuviin kriiseihin ja mullistuksiin sekä siihen, että kapitalistit itsekin joutuvat katselemaan näitä myllerryksiä sivustakatsojina pystymättä hallitsemaan vapaaksi päästämänsä systeemin dynamiikkaa. Kielikuva tuntuisi nyt Pohjois-Amerikan talouskriisiä seuratessa hyvinkin ajankohtaiselta, vieläköhän Kokoomus ehtisi hyödyntää sitä näissä vaaleissa?

Ja kun Manifestin ”Liittykää yhteen” -vetoomus on nyt jo kertaalleen hyödynnetty, ehkä seuraavissa vaaleissa Kokoomus sitten siteeraa edellistä kappaletta? Sehän kuuluu: ”Proletaareilla ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Mutta voitettavanaan heillä on koko maailma”.

Kopioitavaa löytyisi mielestäni myös Kommunistisen puolueen manifestin alkulauseesta. Sehän kuuluu: ”Aave kummittelee Euroopassa - kommunismin aave”. Tämä lausehan on yhä ajankohtainen, ja porvarien haaveet kommunismin kuolemasta ovat yhä ennenaikaisia ja liioiteltuja.

Kankkulan kaivo

2008-10-25T10:36:00.001+03:00

Kalliiksi käy kansalle porvareiden NATO-option hengissä pitäminen. Perjantaisen Hesarin mukaan Hornetien muutostöiden loppulasku tulee olemaan reilut 1 mrd. euroa.

Hornetien muutostöihin syydettävät sadat miljoonat veroeurot menevät täydellisesti Kankkulan kaivoon. Ainoa realistinen sotilaallinen uhkakuva Suomelle on, että suurvaltapolitiikan ilmapiirin kiristyessä maahan tunkeutuisi joku suurvalloista. Tällaista maahantunkeutujaa ja sen täsmäaseita vastaan muutamat kymmenet Hornet-koneemme eivät modernisoitunakaan auttaisi hyttysen pierun vertaa.

Hornetien parantelussa on kyse siitä, että vaikka 2/3 kansasta vastustaa NATO-jäsenyyttä, eliittimme odottaa suotuisaa poliittista suhdannetta, jonka turvin Suomi voitaisiin hivuttaa NATO-jäsenyyteen. Tämän haaveen eli NATO-option tekohengittäminen edellyttää, että sotakalustomme NATO-yhteensopivuutta ylläpidetään jatkuvasti.

On siinä melkoinen ristiriita, että NATO-jäsenyyttä vastustavan kansamme veroeuroja haaskataan NATO-option tekohegittämiseen, kun samaan aikaan ei rahaa eikä mielenkiintoa tunnu riittävän mihinkään oikeasti tähdelliseen. Olisi tässä maassa mm. yli 600 000 EU:n virallisen kriteerin mukaisesti köyhääkin, joiden auttamisessa nämä nyt USA:n aseteollisuuden tukemiseen syydettävät rahat olisivat olleet kovastikin tarpeen.

Keppihevosina ilmastonmuutos ja joukkoliikenne

2008-10-25T10:35:00.001+03:00

Vihreiden kansanedustaja Anni Sinnemäki pitää sunnuntain (5.10.) Hesarin mukaan yksittäisen ihmisen tärkeimpänä ilmastotekona työmatkojen kulkemista joukkoliikennevälineillä oman auton sijasta. Sinnemäki haluaakin kuntien tekevän joukkoliikenteestä houkuttelevan ja toimivan vaihtoehdon mahdollisimman monelle.

Koska Hesari ei kuitenkaan mainitse, että mitä Vihreät ovat hallituksessa istuessaan itse aikaansaaneet joukkoliikenteen edistämiseksi, on syytä kertoa muutamia keskeisiä faktoja. Ensi vuoden valtion budjetissa joukkoliikenteen kehittämiseen on varattu lähinnä huonosta vitsistä käyvät viisi miljoonaa euroa. Maanantain (6.10.) Hesarin mukaan joukkoliikenteen tuet ovat nyt Vihreiden hallituksessa istuessa pienenemässä noin kolmella miljoonalla eurolla, jonka vuoksi ainakin 300 bussivuoroa uhkaa lopettaminen. Lääninhallituksilla on entistä niukemmin varoja huonosti kannattavien tai tappiollisten paikallisliikennevuorojen ostamiseen. Kovasti siis vaikuttavat olevan Vihreiden joukkoliikenteen merkitystä korostavat vaalipuheet ristiriidassa puolueen hallitustaipaleen aikaisten tulosten kanssa.

Joukkoliikenteen kehittäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat liian tärkeitä asioita vain vaalikampanjoiden keppihevosiksi. Tarvitaan todellisia ilmastotekoja nyt eikä huomenna.

Hyvätuloisten tulonveronkevennyksistä pidättäytyminen ja säästyvien varojen ohjaaminen joukkoliikenteen kehittämiseen olisi todellinen ilmastoteko. Joukkoliikenteen suosion lisäämiseksi pitäisi ottaa vakavaan harkintaan STP:nehdokkaan Pekka Tiaisen esitys joukkoliikenteen lippujen arvonlisäverovapaudesta. Ylimääräisenä hyötynään nämä toimet kohentaisivat verotuksen oikeudenmukaisuutta.

Kuntatasolla ilmastonmuutosta voidaan hillitä tiiviillä kaavoituksella, joka parantaa joukkoliikenteen kehittämisen edellytyksiä sekä edistää liikennöintiä jalan ja pyöräillen. Energiantuotannon puolella puu- ja tuulienergian osuuden lisääminen auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta. Ja koska kunnat voivat tehokkaimmin vaikuttaa käytettyihin energianlähteisiin itse omistamissaan laitoksissa, ei ole ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta järkevää yksityistää kunnallisia energialaitoksia.

Kriisit ovat osa markkintalouden perusolemusta

2008-10-25T10:34:00.001+03:00

Suomen 1990-luvun alun pankkikriisi, Salcompin sekä Perloksen tehtaiden sulkemiset, sellutehtaidemme alasajot sekä Islannin ja USA:n talouskriisit. Kaikki nämä laajoja kansanjoukkoja kipeästi koskeneet kriisit ovat muistutus siitä, että toistuvat kriisit ja mullistukset sekä niiden aiheuttamat inhimilliset kärsimykset ja kustannukset ovat elimellinen osa vapaata markkinataloutta ja kapitalismia.

Karl Marx ja Friedrich Engels kirjoittivat jo 150 vuotta sitten Kommunistisen puolueen manifestissa tarkkanäköisesti ”taikurista, joka ei kykene hallitsemaan esiin loihtimiaan maanalaisia mahteja”. Tällä kielikuvallaan Marx ja Engels viittaavat siihen havaintoon, että kapitalistista itsestäänkin tulee tahdoton sivustaseuraaja, kun vapaan markkinatalouden dynaamiset tuhovoimat aloittavat temmellyksensä. Näiden tuhovoimien myllerrys johtaa väistämättä toistuviin kriiseihin ja mullistuksiin. Minusta vapaan markkinatalouden kannattaminen on vastuutonta sen aiheuttamien inhimillisten kärsimysten vuoksi.

Olen usein ihmetellyt sitä, mikseivät vapaata markkinataloutta innokkaimmin kannattavat, ohutta julkista sektoria vaativat ja kaikkea yhteiskunnan talouteen puuttumista jyrkästi vastustavat uusliberalistit pysy kriisien hetkellä johdonmukaisesti keskeisten opinkappaleidensa takana. Kuten Islannin ja USA:n tuoreet esimerkit sekä kotimaiset kokemukset 15 vuoden takaa osoittavat, uusliberalistit ovat kriisin sattuessa ensimmäisenä vaatimassa markkinatalousseikkailujen aiheuttamien tappioiden sosialisoimista. Kasinotaloudessaan epäonnistuneet ja ahneuksissaan konkurssiin itsensä ajaneet pankit pitää kuulemma välittömästi kansallistaa, tai ainakin niille muka pitäisi syytää tolkuttomat määrät yhteisiä verorahoja.

Mikseivät uusliberalistit johdonmukaisesti vastusta julkisen sektorin puuttumista talouteen myös kriisien hetkellä? Mikseivät uusliberalistit johdonmukaisuuden nimissä vaadi myös markkinatalouden kasinopeleissä tehtyjen hetkellisten voittojen sosialisoimista? Ehkä uusliberalistit eivät itsekään pohjimmiltaan usko oppeihinsa?

Laulussa sanotaan jotensakin niin, että kun on sinulla vaikeaa, silloin ystävyys punnitaan. Tätä laulua ei kannata juuri nyt laulaa ainakaan islantilaisille, voivat jopa hermostua. Läntisen vapaan markkinatalouden entisestä mallimaasta onkin äkkiä tullut hylkiö, jolle entiset läntiset ystävät kääntävät selkänsä. Ja uusliberalistien parjaama Venäjä joutuu pelastamaan omaan näppäryyteensä kompastuneen Islannin.

Eläinten oikeudet ja kapitalismi

2008-10-25T10:33:00.000+03:00

Keskustelua eläinten oikeuksista ei suomalaisessa valtamediassa ole juurikaan käyty takavuosien ns. kettutyttöjen ja turkistarhaiskujen aikakauden jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kamppailu eläinten oikeuksien puolesta olisi yhä ajankohtaista. Tämän kamppailun on tietystikin tapahduttava hyväksyttävin ja laillisin keinoin.

Eläinten oikeuksien puolustamisella ja kapitalismin vastustamisella on selkeä ajatuksellinen yhteys. Kummassakin tapauksessa puolustetaan riistettyä riistäjäänsä vastaan. Niinpä kamppailu eläinten oikeuksien puolesta on kommunistille luonnollista toimintaa.

Turkistarhaus on minusta edelleen eettisesti ja eläinten oikeuksien kannalta ongelmallinen elinkeino. Tarhatuille turkiseläimille on vaikea taata oloja, joiden voisi edes kohtuullisessa määrin ajatella vastaavan näiden eläinlajien, kettujen ja minkkien, luontaisia elinolosuhteita. Minusta pitäisi selvittää, miten valtio voisi EU:ssa ollessamme tukea nykyisten turkistuottajien siirtymistä muiden elinkeinojen harjoittajiksi.

Yksi hyvä, konkreettinen ja ajankohtainen tapa toimia eläinten oikeuksien turvaamiseksi on allekirjoittaa kansainvälinen vetoomus eläinten hyvinvoinnin puolesta. Tähän vetoomukseen löytyy linkki Suomen Eläinlääkäriliiton sivuilta:

http://www.sell.fi/index.php?m…amp;id=400

Tavoitteena projektissa on ensin 10 miljoona allekirjoittajaa, sitten vetoomuksen vieminen YK:n käsittelyyn ja lopuksi kansainvälinen julistus eläinten oikeuksista. Suosittelen allekirjoittamaan!

Avoin kirje Kimmo Sasille

2008-10-25T10:32:00.000+03:00

Vanha sananparsi toteaa, että minkä taaksesi jätät, sen edestäsi löydät. Ja niin se vaan on tässäkin tapauksessa. En ole tyytyväinen tapaanne PeV:n puheenjohtajana vastailla ylimalkaisesti tai jättää kokonaan vastaamatta, kun kansalainen kirjoittaa Teille kokemistaan oikeusturva-ongelmista. Niinpä nyt kirjoitan Teille näin julkisesti, josko sitten vaivautuisitte vastaamaan. Kansalaisilla on oikeus tietää, millaista tämän kylmän tasavallan laillisuusvalvonta todellisuudessa on.

Perustuslakivaliokunnan tehtäviin kuuluu mm. oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusten käsittely. Kysynkin, onko tämän prosessin tarkoituksena mielestänne ylimpien laillisuusvalvojiemme toiminnan tosiasiallinen kontrollointi vai vain toimiminen kumileimasimena sille, mitä oikeuskanslerin virasto ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto kulloinkin haluavat toiminnastaan kertoa?

Minusta PeV:n tehtävä on kontrolloida ja valvoa laillisuusvalvojien toimintaa. Ellette ole samaa mieltä, sitten minusta olisi syytä ryhtyä kiireesti lainsäädäntötoimiin, joilla laillisuusvalvojiemme toimet saadaan tosiasiallisen kontrollin alaiseksi. Kun kansalaiset kustantavat laillisuuvalvojien toiminnan, on kansalaisilla mielestäni oikeus kuluttajansuojaan myös suhteessa ylimpiin laillisuusvalvojiimme.

Mutta mennäänpä takaisin siihen vähäpätöiseen asiaani, josta olen Teille viime aikoina muutamaan kertaan kirjoittanut. En ole vieläkään saanut EOA:n kanslialta vastausta siihen, että oliko asiassani tutkittavana ollut erääseen yksityisasuntoon tunkeutuminen EOA:n kanslian mielestä luvallista vai luvatonta. Voisitteko ehkä selvittää ja vastata, kummalla kannalla itsensä kanssa eri mieltä oleva EOA:n kanslia loppujen lopuksi asiassani on? Voisitteko samalla myös vastata siihen, miksei kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen keskeisen perustelun kyseenalaiseen valoon saattavaa todistajan kertomusta haluta tutkia tarkemmin?

Te tiedätte tarkalleen, mistä ylläolevassa on kyse, joten pyydän ettette vetoa asian yksilöimättömyyteen.

Uusia leikkauksia kuntien rahoitukseen suunnitellaan jo

2008-10-25T10:30:00.002+03:00

Kokoomus ja muut valtapuolueet valmistelevat äänestäjien selän takana jo uusia leikkauksia kuntien palveluihin ja rahoitukseen. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen mukaan kunnissa tulee varautua siihen, että valtiolta tulee kunnille lähivuosina entistä vähemmän rahaa.

Kunnat ovat joutuneet viimeisten 15 – 20 vuoden aikana ankaran taloudellisen rakennemuutoksen uhreiksi. Eri hallitukset ovat vähentäneet valtion osuutta kuntien järjestämien palvelujen kustannuksista. Kuntien osuus palvelujen rahoituksesta on kasvanut ja kuntalaisten verotaakka on lisääntynyt.

Valtion toimien suurin vaikutus on ollut kuntien valtionosuuksiin kohdistuneilla leikkauksilla. Kuntaliiton selvitysten mukaan kuntien ja kuntayhtymien ulkoisten toimintamenojen valtionosuuksia on vähennetty niin, että kun ne vuonna 1990 olivat 36.7 prosenttia, niin vuonna 2007 ne olivat enää 26,6 prosenttia. Myös useiden veroratkaisujen yhteydessä on kuntien tuloja pienenennetty korottamalla kunnallisveron ansiotulovähennyksen alarajaa. Valtio ei ole koskaan korvannut täysimääräisesti näitä menetyksiä vaikka niin on luvattu tehdä.

Valtio on myös säätänyt kunnille lisää vastuita, kuten hammashoidon laajentaminen ja hoitotakuu. Nämä sinänsä oikeat ratkaisut on toteutettu siten, että niihin ei ole osoitettu riittäviä määrärahoja, vaan velvoitettu kunnat kattamaan suurelta osin niiden kustannukset.

Supistukset kohdistuvat peruspalveluihin

Valtion tekemät leikkaukset kuntien valtionosuuksiin ovat kohdistuneet voimakkaasti kahdelle kuntapalveluiden pääsektorille. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen rahoituksessa ovat valtionosuudet alentuneet vuoden 1990 noin 40 prosentista noin 25 prosenttiin vuonna 2007. Kuntien opetus- ja kulttuuritoimen valtion osuudet ovat pienentyneet vuoden 1990 noin 52 prosentin tasosta 30 prosenttiin vuonna 2007.

Kuntien rahoitusrakenne on tämän seurauksena muuttunut radikaalisti. Kunnallisveron osuus on kasvanut jo yli 40 prosenttiin kuntien tuloista. Kunnallisveroprosentteja onkin nostettu lähes kaikissa kunnissa.

Kunnat ovat ryhtyneet myös myymään omaisuuttaan ja myyntitulojen osuus rahoituksesta on nykyään noin 15 prosenttia kuntien tuloista. Palvelumaksuja on niin ikään korotettu kautta linjan ja niiden osuus on jo noin 5 prosenttia kuntien tuloista. Viimeisimmät palvelumaksujen korotukset astuivat voimaan elokuun alussa. Asukkaita myös piiloverotetaan. Kuntien liikelaitosten ja osakeyhtiöiden tuotoista saatujen tulojen osuus on 6-7 prosentin luokkaa.

Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät

Kuntiin kohdistuneella leikkauspolitiikalla, epäoikeudenmukaisella tulonjakopolitiikalla ja suurituloisia suosivalla veropolitiikalla on rikastuettu rikkaita ja köyhdytetty köyhiä. Virheellisellä veropolitiikalla tehdään rikkaimmasta osasta kansaa vapaamatkustajia ja siirrettään verorasitus pieni- ja keskituloisten kannettavaksi.

Pääomatulot ovat nykyään erittäin kevyesti verotettuja. Verosuunnittelulla saadaan suuretkin pääomatulot täysin veroista vapaiksi. Omaisuusveroa ei peritä enää ollenkaan. Erityisen kaltoin kohdellaan kuntia, jotka eivät saa senttiäkään veroa pääomatuloista, ei osinko-, korko- eikä myyntituloista.

Nobel mediapelin välineenä

2008-10-25T10:29:00.001+03:00

Uusliberalistisen talouspolitiikan keskeinen väite on se, että julkisen vallan puuttuminen talouteen on minimoitava, koska ns. markkinoiden näkymätön käsi muka hoitaa asiat parhain päin. Uusliberalististen talousoppien suosion kasvuun vaikutti oppisuunnan keskeisen ideologin Milton Friedmanin vuonna 1976 saama taloustieteen Nobel-palkinto. Friedmanin palkitseminen nosti uusliberalistiset talousopit aiempaa suuremman yleisön tietoisuuteen. Niinpä voineekin sanoa Nobel-palkintokomitean tehneen merkittävän työn uusliberalististen talousoppien edistämiseksi.

Viimeistään Yhdysvaltojen ja Islannin talouskriisien luulisi kuitenkin paljastaneen uusliberalististen talousoppien tuhoisuuden ja toimimattomuuden paatuneimmillekin Milton Friedmanin ja kumppaneiden opetuslapsille. Valtiota ja veronmaksajien rahoja huudetaan nyt apuun pelastamaan vapaan markkinatalouden seikkailuissa itsensä konkurssiin ajaneita finanssilaitoksia, vaikka johdonmukainen uusliberalismi edellyttäisikin valtion puuttumattomuutta myös hädän hetkellä. Eli eipä se Nobel-palkitseminenkaan näytä muuttavan perusteiltaan vääriä oppeja oikeiksi.

Varsinkin viime viikonloppuna suomalainen media oli tulvillaan Ahtisaaren Nobel-palkintoon liittyvää täysin yliampuvaa hehkutusta. Ja heti palkintonsa julkistusta seuraavana päivänä Ahtisaari kiirehti julkisuuteen toitottamaan, että hänen mielestään Suomen pitäisi liittyä NATO:n jäseneksi. Menneellä viikolla media auliisti taas tarjoili lisätilaa samoille mielipiteille.

Eli eipä näytä Nobelin rauhanpalkinnon vaatimuksiin kuuluvan ainakaan se, että palkittavalta edellytettäisiin pidättäytymistä jännitystä lietsovan politiikan ajamisesta. Enneminkin näyttää siltä, että Nobel-palkinto on valjastettu mediatemppuilun välineeksi, tällä kertaa Suomen NATO-jäsenyyttä edistämään. Ja mediatemppuja kansamme taivuttamiseen toki tarvitaankin, sillä jatkuvasta valtamedian NATO-mainonnasta huolimatta 60 % kansasta vastustaa edelleen NATO-jäsenyyttä

Kun katsoo kartasta NATO:n laajenemista Itä-Euroopassa vuoden 1999 jälkeen, on täysin selvää, että nyt rakennetaan USA:n masinoimana uutta saartorengasta Venäjän ympärille. Puolaan ja Tshekkiin näiden maiden kansojen enemmistön tahdon vastaisesti suunnitteilla oleva ohjuskilpijärjestelmä on osa tätä samaa suunnitelmaa. On täysin varmaa, ettei Venäjä suurvaltana katsele tätä kehitystä ympärillään ilman vastatoimia.

Kun jännitys lähialueillamme on näin kiristymässä meistä riippumattomista syistä johtuen, olisi todellinen rauhanteko ilmoittaa, ettei Suomi koskaan eikä missään olosuhteissa hae NATO-jäsenyyttä.

SKP:n tavoitteet

2008-10-25T10:28:00.001+03:00

Viimeisen kampanjaviikon käsillä ollen on aika vielä kootusti esittää SKP:n tavoitteet äänestäjien arvioitaviksi.

Näissä vaaleissa on kyse siitä, siirrytäänkö kunnallisiin palveluihin nojaavasta hyvinvointimallista yhä laajemmin yksityisiin palvelumarkkinoihin, joilla ihmisten perusoikeudet alistetaan kaupalliselle voitontavoittelulle. Kyse on myös siitä, miten kunnissa vastataan sellaisiin haasteisiin, kuten lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi, vanhusväestön kasvavat palvelutarpeet, riittävän henkilöstön saaminen kuntien tehtäviin, asumiskustannusten nousu ja ilmastonmuutos.

Suomalaiset haluavat parantaa julkisia palveluja ja vähentää eriarvoisuutta. Suomen kommunistinen puolue toimii näiden tavoitteiden puolesta ja haluaa avata vaikuttamisen väylät asukkaille. Me kommunistit haluamme pelastaa julkiset lähipalvelut ja laajentaa kuntien toimintaa vaihtoehtona koville kapitalistisille markkinavoimille. Tuomme vaaleihin rehellisen vasemmistolaisen ja punavihreän vaihtoehdon. Meillä ei ole peiteltävää toiminnassamme kuntien valtuustoissa eikä vaalirahoituksessa.

Asukkaiden äänen pitää kuulua kuntien päätöksenteossa. Kuntien palveluja, asumista ja elinympäristöä on kehitettävä asukkaiden, eikä markkinoiden ehdoilla. Sosiaalipalveluihin, terveydenhuoltoon, opetukseen ja muihin kunnallisiin peruspalveluihin on ohjattava lisää rahaa valtiontalouden ylijäämistä ja kiristämällä rikkaiden verotusta.

Ihmisten terveyttä ei saa alistaa yksityisen bisneksen voitontavoittelulle. Terveydenhuollon hoitotakuun toteuttamiseen on saatava riittävät resurssit. Vanhusten oikeus hyviin julkisiin palveluihin on taattava säätämällä laki hoivatakuusta ja lisäämällä kunnissa vanhustenpalvelujen määrärahoja.

Lähikoulujen, kirjastojen ja nuorisotilojen karsiminen on lopetettava. Palvelumaksujen korottaminen on lopetettava. On siirryttävä maksuttomaan perusterveydenhuoltoon ja päivähoitoon. Ilmastonmuutosta on torjuttava kehittämällä joukkoliikennettä, investoimalla uusiutuvaan energiaan ja säästämällä energiaa. Joukkoliikenteen lippujen hintoja on alennettava.

Kuntien työntekijöiden palkkoja on nostettava ja kuntien on huolehdittava vastuustaan työllistäjänä. Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä on lisättävä. Jokaiselle on turvattava oikeus omaan kulttuuriin. Vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin kohdistuva syrjintä ja rasismi on torjuttava.

Kuntien toimintaa ja liikelaitoksia ei saa yhtiöittää eikä yksityistää. Kuntien toimintaa on laajennettava uusille alueille, kuten asuntojen rakentamiseen ja peruskorjaamiseen. On siirryttävä tulojen mukaan kiristyvään progressiiviseen kunnallisveroon, nostettava verotettavan tulon alarajaa ja pantava myös pääomatulot kunnallisverolle.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia on laajennettava kehittämällä lähidemokratiaa ja osallistuvaa budjetointia. Kuntien yhdistämisen ja vallan keskittämisen sijasta on valittava vaaleilla seutuvaltuustot ohjaamaan seudullista kehitystä.

Tule mukaan tekemään vaaleista vastalause ja suunnanmuutoksen vaatimus!

Vanhusten palvelut kuntoon!

2008-10-25T10:27:00.001+03:00

Rikas Suomi kohtelee kaltoin tämän yhteiskunnan rakentajia. Vanhusten palveluja on laiminlyöty ja eläkkeitä leikataan. Kunnat ovat ulkoistaneet hoitoa ja hoivaa yksityisille yrityksille. Väestön ikääntyminen asettaa lisää vaatimuksia vanhuspalvelujen kehittämiselle. Jokaiselle vanhukselle pitää taata hyvät palvelut, joissa kunnioitetaan heidän oikeuksiaan.

SKP:n mieleestä kunnan tulee tarjota jokaiselle 70 vuotta täyttäneelle hoidon ja palvelujen tarpeen arvio. Sosiaali- ja terveystoimen resursseja on lisättävä niin, että turvataan myös tarpeiden mukaisten palvelujen saaminen. On säädettävä laki vanhuspalveluista ja hoivatakuusta, joka velvoittaa valtiovallan ja kunnat turvaamaan vanhuspalvelujen riittävyys ja laatu. Kunnan tulee tehdä sen toteuttamisesta ohjelma yhteistyössä vanhusten, vanhusneuvoston ja vanhustyössä toimivien kanssa.

Vanhusten mahdollisuuksia selviytyä kotona on autettava kehittämällä kunnallisia kotipalveluja, kotisairaanhoitoa ja kotilääkäritoimintaa. Kotipalveluihin tulee kuulua myös siivous, kaupassakäynti ja sosiaalista kanssakäymistä.Terveydenhuollon hoitotakuun velvoitteet hoitoon pääsyn enimmäisajoista on toteutettava. On parannettava terveys- ja sosiaalipalvelujen välistä yhteyttä ja yhteistoimintaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon maksuille on asetettava yhteinen katto, enintään 500 euroa vuodessa. Perusterveydenhuollon tulee olla maksutonta. Vanhuspalvelujen maksujen jatkuva korottaminen on lopetettava. Lääkkeiden, hoidon ja palvelujen omavastuuosuuksia on pienennettävä. Joukkoliikenteen lippujen hinnat on alennettava puoleen.

Kunnallisia palveluja ei saa korvata palveluseteleillä, koska se lisää eriarvoisuutta kun oma rahoitusosuus ratkaisee yhä enemmän palveluissa. Vanhusten palveluasumista ei saa alistaa yksityisten firmojen bisnekselle. Kuntien on rakennettava kohtuuhintaisia vanhusten palveluasuntoja. Asumistukea on parannettava.

Omaishoitajille tulee taata riittävä taloudellinen tuki ja vapaa-aika. Eläkeläisten toimeentuloa on parannettava korottamalla pieni- ja keskituloisten eläkkeitä. On lopetettava eläkkeiden leikkaaminen taitelulla indeksillä ja elinaikakertoimella. Jokaiselle on taattava vähintään 850 euron perustoimeentuloturva kuukaudessa verottomana.

SKP:n terveysohjelma

2008-10-25T10:23:00.000+03:00

Suomen kommunistinen puolue esittää kunnille 10 kohdan terveysohjelmaa:

- Ihmisten terveyttä ei saa alistaa yksityiselle bisnekselle. Jokaisella tulee olla tasavertainen oikeus terveyspalveluihin. Perusterveydenhuollon tulee olla maksutonta.

- Terveysasemia ja -keskuksia ei saa vähentää vaan kunnissa on turvattava täyden palvelun terveysasemat lähipalveluna.

- Terveyskeskuksissa on pienennettävä lääkärikohtaisia vastuuväestöjä ja palkattava lisää lääkäreitä ja muuta henkilöstöä. Henkilökunnan työolosuhteita ja palkkausta on parannettava.

- Kouluterveydenhuollon määrärahoja ja henkilöstöä on lisättävä.

- Hoitotakuun toteuttamiseksi on lisättävä voimavaroja erityisesti mielenterveyspalveluissa, hammashoidossa, päihdehuollossa ja monilla erikoissairaanhoidon aloilla.

- On kehitettävä kunnallista kotisairaanhoitoa ja kotilääkäripalveluja.

- Kunnan tulee tehdä toimenpideohjelma väestöryhmien välisten terveyserojen vähentämiseksi.

- Veronkierto lääkärifirmojen kautta on estettävä verottamalla pääomatuloja samalla tavalla kuin palkkoja.

- Valtion osuutta terveydenhuollon rahoituksessa on lisättävä. Toteuttamalla hoitotakuu julkisella sektorilla voidaan purkaa nykyisenkaltainen sairausvakuutusjärjestelmä, jolla tuetaan verovaroilla yksityistä terveysbisnestä.

- Elinympäristön terveellisyyttä on edistettävä parantamalla joukkoliikennettä ja vähentämällä ilmastopäästöjä

Yksityistäminen, NATO ja TV-luvat

2008-10-25T10:18:00.000+03:00

Näiden vaalien tärkein kysymys on se, tuotetaanko kuntapalvelut jatkossa kunnan toimesta vai yksityistetäänkö palvelutuotanto. Ja kuten olen jo kirjoitellut, me kommunistit haluamme pistää ehdottoman sulun eduskuntapuolueita riivaavalle yksityistämisvimmalle. Meidän kantaamme yksityistämisen suhteen ei tarvitse arvailla.

Kun Iso-Britanniassa on jo havaittu kuntapalvelujen yksityistäminen veronmaksajille kalliiksi käyväksi mokaksi, onko meidän täällä Suomessa ihan pakko silti lyödä päätämme seinään kuntapalveluja yksityistämällä?

Iso-Britanniassa kuntapalvelujen yksityistäminen toi odotettujen säästöjen sijasta valtaisan lisälaskun veronmaksajille. Britit alkoivat 1990-luvulla yksityistämään terveyspalveluja, teiden kunnossapitoa ja jätehuoltoa. Odotettujen säästöjen sijaan ostopalvelujen hinta kuitenkin tuplaantui viidessä vuodessa.

Äänestäjän ja veronmaksajan kannattaa nyt vaatia ehdokkailta selkeä ja kiertelemätön kanta kuntapalvelujen yksityistämiseen. Kansainväliset kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että julkisen vallan toimesta verorahoilla tuotetut palvelut ovat se kaikkein edullisin vaihtoehto. Me SKP:ssa ajamme tämän edullisimman mallin mukaista palvelutuotantoa.

***

Suomen kansasta yhä noin 60 % vastustaa NATO-jäsenyyttä, mutta NATO-jäsenyyttä hinkuva poliittinen eliittimme vähät välittää kansan mielipiteestä. Pitää kuulemma päästä Suomen etuja ajamaan niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään.

Jo aiemmin kirjoittelin tuossa, kuinka presidentti Ahtisaari käyttää näemmä kaiken Nobel-palkintonsa tuoman julkisuutensa lobatakseen NATO-jäsenyyttä. Uusimpana kuviona poliittisen eliitin NATO-jäsenyysprojektissa on turvallisuuspoliittisen selontekoon ehdotettu aiempaa myönteisempi muotoilu NATO-jäsenyyden suhteen.

EU:ssa Suomi jo onkin päässyt päätöksenteon ytimeen, mutta sieltä on tuliaisina ollut vain nettomaksajan osa. Kun omien kansallisten etujen ajaminen ei ole EU:ssa onnistunut, on lapsellista uskoa onnistumiseen NATO-pöydissä.

Itse vastustan NATO-jäsenyyttä ehdottomasti, ilman optiota. Minusta NATO on USA:n neoimperialistisen voimapolitiikan käsikassara, jossa muille jäsenmaille on varattuna vain hyödyllisen idiootin, maksajan ja sotarengin roolit. NATO-option ylläpitokin maksaa tolkuttomasti, parhaillaan ollaan Hornetien varusteluun haaskaamassa miljardin verran yhteisiä verorahojamme.

Vaikka kunnanvaltuustoissa ei luonnollisestikaan NATO-jäsenyydestä päätetä, näistä vaaleista kannattaa kuitenkin tehdä myös arvovaalit ja vaatia ehdokkaiden NATO-kanta esiin.

***

Kansanedustaja Bjarne Kallis (kd.) on keksinyt idean tv-maksujen keräämisestäasuntojen vastikkeen tai vuokran yhteydessä. Omakotiasujille kaavailtua lupamaksun keruutapaa ei uutisoinnista ilmene.

Kalliksen malli ei tuollaisenaan vaikuta hyvältä. Minusta tv-lupamaksuvarat olisi parempi kerätä verotuksen kautta. Silloin voitaisiin lupamaksuista pinnaamisen ohella ratkaista myös se ongelma, että nyt yksinhuoltaja maksaa saman lupamaksun kuin kahden aikuisen talouskin.

Oikeusvaltion rappio

2008-09-21T11:49:00.003+03:00

SDP:n kansanedustaja Esa Lahtela nosti äskettäisessä kirjallisessa kysymyksessään eduskunnassa esiin huolen siitä, että hälyttävän suuri joukko kansalaisia kokee oikeusturvattomuutta Suomen tasavallassa vuonna 2008. Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliiton (EOK ry.) keväällä 207 tekemän tutkimuksen mukaan peräti 83 % vastaajista koki oikeusturvaansa loukatun viranomaisten toimesta vähintään kerran viiden vuoden aikana. Vastaajista 38 % katsoi oikeusloukkausten toistuneen vähintään muutaman vuoden välein.

Nämä ovat sellaisia lukuja, joista jokaisen meistä olisi syytä huolestua. Toki kriitikot saattavat tässä kohtaa huomauttaa, että kyse on vain kansalaisten subjektiivisista kokemuksista ja että oikeustiedettä opiskelematon maallikko on saattanut monessa tapauksessa ymmärtää väärin viranomaisratkaisujen perustelut, mikä on sitten saattanut synnyttää kokemuksen oikeusturvaloukkaksesta. Tämä argumentti ei kuitenkaan vakuuta, sillä kasvava joukko oikeustiedettä opiskelleita ja tutkineita juridiikan ammattilaisiakin aina tohtori- ja professoritasoa myöten on esittänyt paikoin kärkevääkin kritiikkiä oikeusvaltion tilasta Suomessa.

Kun juristikoulutuksen saanut lakimies avoimesti kutsuu Suomea kulissioikeusvaltioksi, kritiikki oikeusjärjestelmäämme on tuskin täysin tuulesta temmattua. Ennen vastaväitteitään oikeuvaltioilluusioon yhä uskovien kannattaa lukea myös VTT Pentti Puoskarin erinomainen analyysi oikeusvaltion eroosiosta.

Ymmärrän toki, että huoli oikeusvaltion tilasta ei välttämättä kosketa, ellei henkilökohtaisesti ole joutunut tutustumaan järjestelmämme pimeisiin puoliin. Itselleni tätä tutustumisen autuutta on jo suotu, joten kerron tosielämän pienen esimerkin siitä, kuinka mahdotonta Suomessa on saada muutetuksi sitä kantaa, jonka kansalaisen asiaa ensimmäisenä käsitellyt viranomainen sattuu muodostamaan. Tapauksen merkitys itselleni on varsinkin periaatteellinen.

Tein aikanaan tutkintapyynnön, jossa pyydettiin selvittämään, onko erääseen asuntoon mennyt henkilö mahdollisesti rikkonut asukkaiden kotirauhaa, koska asukkaille ei tullut asuntoon tunkeutumiseen liittyen mitään asuinhuoneiston vuokraamisesta annetun lain edellyttämää etukäteistä yhteydenottoa eikä asuntoon menon syytä nähdäkseni voitu pitää kiireellisenä. Esitutkinnan tehnyt poliisi kuitenkin sattui, ilman minkäänlaista tarinan luotettavuuden tarkistamista, uskomaan vastapuolen kertomuksen, että etukäteistä yhteydenottoa asukkaisiin olisi yritetty, mutta että väitetyt yhteydenottoyritykset (soitot ja tekstiviestit) olisivat vain menneet väärään numeroon. Syyttäjä jätti syyttämättä keskeisenä perustelunaan se, että asukkaisiin oli yritetty ottaa yhteyttä etukäteen.

Syyttäjän päätöksen jälkeen kirjelmöin vuorollaan niin syyttäjälaitoksen eri tasoille, OKV:lle, EOA:n kanslialle, tasavallan presidentille kuin eduskunnan PeV:llekin mm.siitä, ettei se henkilö, jolle väitettyjen yhteydenottoyritysten on esitutkinnassa kerrottu menneen, ole minulle kertomansa mukaan mielestään vastaanottanut väitettyjä soittoja ja tekstiviestejä. Niinpä olen kirjelmissäni vaatinut viranomaisia selvittämään, onko väitettyjä yhteydenottoyrityksiä todellisuudessa tehty, sillä syyttämättäjättämispäätös lepää tämän nyt uskottavuutensa suhteen kysymyksiä herättävän väitteen varassa. Faktat olisi erittäin helppo selvittää esim. kuulemalla henkilöä, jolle väitettyjen yhteydenottoyritysten kerrotaan menneen.

Nyt minulle on eduskunnan apulaisoikeusasimiehen pyynnöstä kuitenkin ilmoitettu, ettei asiaani enää tutkita eikä asiaa koskeviin kirjeisiini jatkossa vastata. Niinpä vastausta vaille jää mm. se, oliko asuntoon meno EOA:n kanslian mielestä luvallista vai luvatonta. EOA:n kanslian ensimmäisissä vastauksissa hyväksyttiin varauksetta kihlakunnansyyttäjän kanta asuntoon menon luvallisuudesta, mutta EOA:n kanslian viimeisimmässä vastauksessa asuntoon meno kuitenkin nimettiin luvattomaksi. Ilmeisesti on kuitenkin täysin turha odottaa vastausta siihen, kumpaa mieltä itsensä kanssa eri mieltä oleva EOA:n kanslia lopulta asiassani on.

Että sellainen oikeusvaltio tämä Suomi.

SKP:n ohjelma kuntavaaleissa v. 2008

2008-09-20T09:19:00.005+03:00

Suomen kommunistisen puolueen (SKP) kunnallisvaaliohjelmassa todetaan vaalikamppailun lähtökohdaksi se, että syksyn 2008 vaaleissa ratkaistaan, kehitetäänkö kuntia jatkossa asukkaiden ehdoilla toimiviksi hyvinvointikunniksi vai kapitalistisen voitontavoittelun ehdoilla toimiviksi markkinakunniksi. Edukuntapuolueiden voimin käynnistetyt kunta- ja palvelurakenteen muutoshankkeet sekä samalla lisääntyvä kilpailuttaminen ja yksityistäminen uhkaavat kuntien omaan palvelutuotantoon pohjautuvaa suomalaista hyvinvointimallia.

Eduskuntapuolueiden markkinalähtöisistä kuntasektorin kehittämisvisioista poiketen SKP vaatii, että kuntia tulisi kehittää asukkaiden ehdoilla. Puolueen keskeiset konkreettiset tavoitteet on kunnallisvaaliohjelmassa tiivistetty 10 pääkohdaksi.

Kuntien rahoituksen turvaamiseksi valtionosuuksien leikkaukset on asteittain peruttava 4 seuraavan vuoden aikana. Myös pääomatulot on otettava kunnallisverotuksen piiriin, ja vero on perittävä saman progressiivisen asteikon mukaan kuin muistakin tuloista. Kunnallisia maksuja ei saa korottaa, vaan kuntien talous on turvattava edellä mainituilla toimilla.

SKP vaatii, että asukkaiden terveyspalvelut on turvattava varmistamalla hoitotakuun toteutuminen kaikissa kunnissa. Lakisääteisten terveyspalvelujen yksityistäminen on lopetettava ja perusterveydenhuollon tulee olla kaikille maksutonta. Vanhusten riittävä hoito on turvattava hoivatakuulailla. Vanhuspalvelujen maksukorotukset on jäädytettävä.

Kaikille, jotka eivät esim. sairauden, vanhuuden, työttömyyden tms. syyn vuoksi kykene toimeentuloaan muuten hankkimaan, on taattava veroton 850 e/kk perusturva yhdeltä luukulta. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksuille on asetettava yhteinen katto, enintään 500 e/vuosi.

SKP vaatii, että kunnissa lopetaan henkilöstömenojen alibudjetointi. Kuntatyöntekijöiden palkkojen jälkenjääneisyys on seuravalla työehtosopimuskierroksella korjattava tasokorotuksilla. Perusteettomat määräaikaisuudet on muutettava vakituisiksi työsuhteiksi.

Kohtuuhintainen asuminen on turvattava palauttamalla vuokrasääntely. Asuinkiinteistöjen tonttien vuokrat on pidettävä kohtuullisella tasolla. Joukkoliikennettä on kehitettävä ja kunnallisia energia-, vesi, jätehuolto- ja liikennelaitoksia on kehitettävä kunnan omana toimintana. Asukkaiden osallistumis- ja aloiteoikeudesta on kehitettävä toimiva demokratian väylä.

Korhostelua

2008-09-18T07:44:00.002+03:00

Huolimatta siitä, että palkkojen kansantulo-osuus on viimeisten 15 vuoden aikana jatkuvasti supistunut ja toisaalta pääomatuloina jaettavien yritysvoittojen osuus on jatkuvasti kasvanut, on Keskustan puolusihteerillä Jarmo Korhosella pokkaa esittää ns. laajaa yhteiskuntasopimusta, jolla tulossa olevat palkankorotukset jäädytettäisiin.

Suomeksi sanottuna tämän tuoreimman korhostelun sisältö siis on, että tulonjaon jatkuvaa vääristymistä kapitalistin eduksi pitäisi muka entisestäänkin jyrkentää. Suomessa kun on kuulemma takavuosina tehty "selvästi ylisuuria palkankorotuksia". Eli eipä näytä olevan vallanhuumasta juopuneen porvarin härskeydellä mitään rajaa.

SKP on eri linjoilla Korhosen kanssa. Kommunistit ovat johdonmukaisesti vaatineet kapitalistien eduksi vääristyneen tulonjaon korjaamista, ja tämä vaatimus on nyt entistäkin ajankohtaisempi. Vastakkainasettelujen aika ei todellakaan ole ohi, sillä proletariaatin ja porvariston etujen ristiriita on sovittamaton.

Proletaarit, liittykää yhteen! Vain yhteistyöllä voimme nujertaa ahdistavan porvarihegemonian.

Saahan sitä tutkintapyynnön tehdä

2008-09-17T15:36:00.000+03:00

Köyhien Asialla -puolue on jättänyt Helsingin poliisille syrjintäepäilyynsä liittyvän tutkintapyynnön, sillä puolue ei ole mahtunut mukaan Yleiradion televisioitavaan kuntavaalikeskusteluun.

Sinänsä Köyhien Asialla - puolue on toki ihan oikealla asialla ryhtyessään vastarintaan puolueiden eriarvoista kohtelua vastaan. Mutta olen äärimmäisen yllättynyt, jos tuo tutkintapyyntö mihinkään konkreettisiin seuraamuksiin johtaa.

Suomen banaanitasavallassa nimittäin viranomainen tms. julkisyhteisön edustaja on aina oikeassa. Ja jos hän sattuukin olemaan väärässä, silloin ensimmäinen momentti astuu välittömästi voimaan. Lait toki ovat kaikille samat, mutta tulkinnat kovasti tuppaavat vaihtelemaan.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa puolueiden eriarvoisesta kohtelusta vaalikeskustelujen yhteydessä älähti SKP. Laillisuusvalvonta tutki, nollatuloksella.

Asioita seuraava tuskin yllättyi.

Liittykää yhteen!

2008-09-16T08:22:00.001+03:00

Taas saimme havainto-opetusta siitä, miten hyödyllistä laitavasemmiston keskinäinen riitely on. Kun me punikit emme sisäisen hajaannuksemme heikenteminä kykene itse tunkeutumaan laajempaan julkisuuteen ja politiikanteon keskiöön, niin Kokoomus voi hilpeästi naureskellen varastaa kuntavaalisloganikseen Kommunistisen manifestin "Liittykää yhteen" -vetoomuksen.

Kokoomuksella on nyt sikälikin hyvä sauma näille mediatempuilleen, että vasemmiston kannatus on kroonisessa syöksykierteessä, sillä varakokoomusta leikkiessään omiin lankoihinsa sotkeutunut SDP-marionetti on nyt tempuillaan lyönyt koko vasemmistolaisuuteen ummehtuneen vanhakantaisuuden leiman.

***

Huolensa ne ovat demareillakin. Euroedustaja Lasse Lehtisen ilmeisen vilkkaassa mielikuvituksessa on nyt syntynyt hyvin kaukaa haettu pelko, että Venäjä saattaisi itseään ympäröivän saartorenkaan kiristyessä ryhtyä vaatimaan Suomelta sotilastukikohtaa.

Vain NATO-jäsenyys voisi meidät tältä hirvittävältä kauheudelta pelastaa, ainakin jos uskomme aikamme johtavia vasemmistofilosofeja Lehtistä, Lipposta, Ahtisaarta ja Jaakonsaarta.

Se fakta näiltä syvällisiltä ajattelijoilta kuitenkin tuppaa usein unohtumaan, että suurvaltasodan syttyessä Suomi olisi sijaintinsa vuoksi joka tapauksessa taistelutannerta, kuulummepa sitten NATO:on tai emme. Siksi emme saa NATO-jäsenyydestä mitään todellista turvaa.

NATO-option hellimisen sijasta Suomelle hyödyllisempää olisi pyrkiä vaikuttamaan siten, ettei Venäjän tarvitsisi tuntea joutuvansa koko ajan kiristyvään saarrostukseen. Mutta eipä vallanpitäjillämme näytä olevan mitään kriittistä sanottavaa esim. Puolaan ja Tsekkiin suunnitteilla olevasta NATO:n ohjuskilpijärjestelmästä.