Kriisit ovat osa markkintalouden perusolemusta

Suomen 1990-luvun alun pankkikriisi, Salcompin sekä Perloksen tehtaiden sulkemiset, sellutehtaidemme alasajot sekä Islannin ja USA:n talouskriisit. Kaikki nämä laajoja kansanjoukkoja kipeästi koskeneet kriisit ovat muistutus siitä, että toistuvat kriisit ja mullistukset sekä niiden aiheuttamat inhimilliset kärsimykset ja kustannukset ovat elimellinen osa vapaata markkinataloutta ja kapitalismia.

Karl Marx ja Friedrich Engels kirjoittivat jo 150 vuotta sitten Kommunistisen puolueen manifestissa tarkkanäköisesti ”taikurista, joka ei kykene hallitsemaan esiin loihtimiaan maanalaisia mahteja”. Tällä kielikuvallaan Marx ja Engels viittaavat siihen havaintoon, että kapitalistista itsestäänkin tulee tahdoton sivustaseuraaja, kun vapaan markkinatalouden dynaamiset tuhovoimat aloittavat temmellyksensä. Näiden tuhovoimien myllerrys johtaa väistämättä toistuviin kriiseihin ja mullistuksiin. Minusta vapaan markkinatalouden kannattaminen on vastuutonta sen aiheuttamien inhimillisten kärsimysten vuoksi.

Olen usein ihmetellyt sitä, mikseivät vapaata markkinataloutta innokkaimmin kannattavat, ohutta julkista sektoria vaativat ja kaikkea yhteiskunnan talouteen puuttumista jyrkästi vastustavat uusliberalistit pysy kriisien hetkellä johdonmukaisesti keskeisten opinkappaleidensa takana. Kuten Islannin ja USA:n tuoreet esimerkit sekä kotimaiset kokemukset 15 vuoden takaa osoittavat,  uusliberalistit ovat kriisin sattuessa ensimmäisenä vaatimassa markkinatalousseikkailujen aiheuttamien tappioiden sosialisoimista. Kasinotaloudessaan epäonnistuneet ja ahneuksissaan konkurssiin itsensä ajaneet pankit pitää kuulemma välittömästi kansallistaa, tai ainakin niille muka pitäisi syytää tolkuttomat määrät yhteisiä verorahoja.

Mikseivät uusliberalistit johdonmukaisesti vastusta julkisen sektorin puuttumista talouteen myös kriisien hetkellä? Mikseivät uusliberalistit johdonmukaisuuden nimissä vaadi myös markkinatalouden kasinopeleissä tehtyjen hetkellisten voittojen sosialisoimista? Ehkä uusliberalistit eivät itsekään pohjimmiltaan usko oppeihinsa?

Laulussa sanotaan jotensakin niin, että kun on sinulla vaikeaa, silloin ystävyys punnitaan. Tätä laulua ei kannata juuri nyt laulaa ainakaan islantilaisille, voivat jopa hermostua. Läntisen vapaan markkinatalouden entisestä mallimaasta onkin äkkiä tullut hylkiö, jolle entiset läntiset ystävät kääntävät selkänsä. Ja uusliberalistien parjaama Venäjä joutuu pelastamaan omaan näppäryyteensä kompastuneen Islannin.